Sarjakuvapaja

Tällä sivulla käydään mahdollisimman kattavasti läpi pajan toteutukseen liittyviä asioita. Työkalut ja Materiaalipankki -linkin takaa löydät vielä syvempää tietoa menetelmistä ja niiden taustoista.
Tavoitteena on, että onnistut!
Ryhmäkoko

6–10 henkilöä

Kesto

1–8 pajakertaa

Käytännön ohjeet pajan järjestämiseen
1. TYÖPAJAAN VALMISTAUTUMINEN

Työpajan valmistelu kannattaa aloittaa nuorten kanssa toimivan yhteistyökumppanin hankkimisella.

 

Yhteistyökumppanille kannattaa esitellä työpajan kantava idea ja mahdolliset teemaehdotukset. Nämä voivat muokkautua osallistujien tarpeen mukaan.

 

1. Yhteistyösuhteen muodostumisen jälkeen on vuorossa toiminnan suunnittelu ja valmistelu yhdessä yhteistyökumppanin kanssa.

● keskustelu työpajan tavoitteista
● aikataulun laatiminen
● tilojen varaaminen
● ryhmään tutustuminen, jos se koetaan tarpeelliseksi

 

2. Pajatapaamisten toiminnan yksityiskohtainen suunnittelu, aikataulutus ja vastuunjako sovitaan työpajan ohjaajan ja yhteistyökumppanin edustajien kanssa.

 

3. Välineiden ja tarpeistojen kartoitus.

Kohderyhmän tavoittaminen voi olla hyvin haastavaa.

 

Paja kannattaa toteuttaa yhteistyössä kohderyhmän parissa jo toimivan tahon kanssa.

 

Yhteistyökumppani on yleensä erittäin tärkeässä roolissa kohderyhmän tavoittamisessa.
2. pajan kulku

Orientaation tavoitteena on herättää osallistujat aiheeseen ja työskentelyyn. Tarkoituksena ei niinkään ole tuottaa mitään suurta ja syvällistä, kunhan oman kynän saa liikkeelle ja ajatuksen tähän hetkeen. Tuotoksen voi halutessaan jakaa muulle ryhmälle, mutta niitä ei käsitellä sen laajemmin. Esimerkkejä sarjakuvatyöpajoissa käytetyistä orientaatioharjoituksista löydät Työkalupakista. Orientaatioon kannattaa käyttää noin 10–15 minuuttia.

 

Päivän tehtävä on ennakkoon valittua teemaa hyödyntävä sarjakuvaharjoitus, jolle on syytä varata aikaa. Vaikka tarkoituksena ei välttämättä olekaan täysin valmiin ja viimeistellyn sarjakuvan tekeminen yksityiskohtaisesta käsikirjoituksesta alkaen, ryhmäläisiä on hyvä kannustaa luonnostelemaan idean pohjalta alustava kuvakäsikirjoitus, jossa tulee esille ruutusommittelu, hahmojen asennot ja tekstien sijoittelu. Tämän jälkeen luonnoksen voi piirtää puhtaaksi, tussata ja halutessaan myös värittää. Päivän tehtävään on syytä käyttää vähintään tunti, enemmänkin, mikäli

mahdollista. Osallistujat uppoutuvat helposti piirtämään ja on ikävää keskeyttää luova tuokio ajan loppumisen takia.

 

Jakaminen tapahtuu työpajan tai tapaamiskerran päätteeksi. Siinä jokainen kertoo omasta työstään, sen prosessista ja lopputuloksesta sen verran kuin itse haluaa. Työn voi näyttää muulle ryhmälle tai pitää itsellään. Tavoitteena on saada vertaiskokemuksia toisten ajatusten pohjalta, vaikka tarkoituksena ei olekaan kommentoida, saati arvottaa toisten töitä.

 

Oma fiilis kerrotaan muille itselle mieluisan kuvakortin pohjalta.
Sarjakuvatyöpajoissa voi käyttää esimerkiksi DiXit-pelin kuvakortteja, Aku Ankan ilmeet -julisteesta askarreltuja kortteja sekä erilaisia tunnekortteja (Saga, Mythos, Pia Westerhoelmin tunnekortit). Jakamiseen kannattaa varata aikaa sen mukaan, kuinka monta osallistujaa pajassa on. Hyvä nyrkkisääntö on vähintään viisi minuuttia per ryhmäläinen.

Pajan kulku voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen: orientaatioon, päivän tehtävään ja jakamiseen.
3. tarkoitus ja tavoitteet
MIKSI PAJA JÄRJESTETÄÄN

Tarkoitus ja tavoitteet määrittyvät yleensä pajan järjestävän organisaation tai projektin tavoitteiden ja kohderyhmän tarpeiden pohjalta.

 

Sarjakuvatyöpajan tavoite määräytyy sen mukaan, mitä pajan järjestäjä haluaa toiminnalta tavoitella. Suunnitteluun kannattaa lähteä tavoite eli teema edellä: aluksi pitää pohtia, minkä omaelämäkerrallisen teeman ympärille pajakokonaisuuden järjestäisi

 

Suunnitteluvaiheessa on olennaista miettiä, miksi sarjakuvapaja järjestetään:

 

  • Mihin erilaisilla tehtävillä ja sarjakuvan tekemisellä pyritään?
  • Mikäli järjestetään useammasta tapaamisesta koostuva laajempi kurssi, onko tarkoituksena työstää pidempää sarjakuvaa vai koostuvatko tapaamiset lyhyiden tarinoiden piirtämisestä?
  • Onko valmiita sarjakuvia tarkoitus käyttää johonkin tarkoitukseen ja julkaista jossakin?
  • Onko tavoitteena auttaa osallistujaa tutustumaan omaan itseensä hyödyntämällä omaelämäkerrallisen sarjakuvan tekoa?
  • Millä tavalla osallistujia informoidaan työskentelyn tavoitteista?
TEEMA

Sarjakuvapajan tavoitteet vaikuttavat siihen, millainen teema tapaamiselle valitaan. Teema voidaan joko määritellä etukäteen (esim. ”identiteetti”, ”unelmat”) tai osallistujille voidaan antaa vapaus valita heille merkityksellinen aihe. Jonkinlainen aiheen rajaaminen ja raamittaminen tyypillisesti helpottaa oman tarinan piirtämistä.
Materiaalipankista löydät esimerkkejä erilaisista teemakokonaisuuksista ja tehtävänannoista.

 

SARJAKUVAN OHJEISTUS

Sarjakuva on matalan kynnyksen väline: sarjakuvan tekeminen vaatii vähimmillään vain paperin ja kynän eikä piirtämiseen tarvita laajaa koulutusta tai osaamista – ”kaikki osaavat piirtää” oli Näkymättömät-hankkeen sarjakuvatyöpajojen mantra. Työpajoissa kannattaakin nostaa esille oman ilmaisun merkitys ja sarjakuvakerronnan vapaa hyödyntäminen.

 

Lyhimmillään sarjakuvan tarinan saa mahtumaan yhteen ruutuun, laajimmillaan se voi olla useita satoja sivuja sisältävä sarjakuvaromaani. Rajoitteena on vain käytettävissä oleva aika ja piirtäjän oma innostus. Myös tekstin ja kuvan suhde on täysin tekijän itsensä päätettävissä.

 

Parin–kolmen tunnin tapaamisissa ehtii parhaillaan tehdä yhden 3–4 ruudun stripin tai kuvaparin. Pituudeltaan laajempia sarjakuvia voi harkita, mutta ne vaativat useamman tapaamiskerran sekä itsenäistä työskentelyä.

Tavoitteet kannattaa tehdä näkyväksi osallistujille alusta saakka. Tällöin jokainen voi itse pohtia, millä tavalla haluaa teemaa käsitellä ja miten sovittaa sen omaan kokemusmaailmaansa.

 

Ohjaajan on hyvä noudattaa sensitiivistä etenemistä ja seurata, herättääkö jokin tehtävä ikäviä tunteita tai muistoja.
4. Työpajan kesto

Sarjakuvapajalle on syytä varata aikaa vähintään kahden tunnin verran, mutta suosituksena olisi taukoineen neljä tuntia.

 

Intensiivipaja vai viikoittain parin tunnin tapaamisista koostuva kurssi?

 

1. Intensiivisessä parin–kolmen tunnin työpajamuodossa aika on rajallinen, joten tehtävänanto kannattaa valita sen mukaan. Tällaiset pajat ovat hyviä sarjakuvanpiirtämiseen tutustumisessa, mutta piirtämisen prosessiluontoisuus (esimerkiksi tussaaminen) jää yleensä vähemmälle.

2. Viikoittain parin tunnin tapaamisista koostuvassa kurssissa ehtii paremmin tutustua ryhmään ja ymmärtää heidän tarpeitaan. Se myös mahdollistaa pidemmän sarjakuvan piirtämisen prosessin, jolloin oma työ edistyy vähän kerrallaan eteenpäin.

Vaikka eri työvaiheiden vaatima aika kannattaa arvioida etukäteen mahdollisimman tarkkaan, tulisi kuitenkin varautua myös joustavuuteen ja improvisointiin aikataulussa ja ohjelmassa, sillä jokin lyhyeksi tarkoitettu tehtävä saattaa innostaa osallistujat piirtämään tarkemmin ja monipuolisemmin kuin alun perin oli tarkoitus.
5. Tilat & Laitteet
TYÖSKENTELYTILAT

Sarjakuva on matalan kynnyksen väline: sarjakuvan tekeminen vaatii vähimmillään vain paperin ja kynän. Tilojen osalta kannattaa varata jokaiselle osallistujalle riittävästi pöytätilaa piirtämistä varten. Lisäksi on hyvä huomioida sopiva valaistus sekä tilojen rauhallisuus.

 

LAITTEET

Sarjakuvan tekoon tarvittavien välineiden hankinta kannattaa aloittaa papereista. Tavallinen kopiopaperi kelpaa hyvin muun muassa suunnitteluun, mutta mikäli osallistujat haluavat viimeistellä työnsä, kannattaa hankkia laadukkaampaa ja paksumpaa

piirustuspaperia sekä akvarellipaperia.

 

Piirtämistä varten perinteisillä välineillä pääsee jo pitkälle: lyijykynät, kumit, teroittimet ja viivaimet ovat kaiken A ja O. Tussausta varten kannattaa hankkia mustia, eripaksuisia tusseja. Myös puuvärit, väritussit (esimerkiksi Stabilot, Copicit tai Promarkerit) sekä vesivärit ja pensselit voivat olla tarpeen oman ilmaisun välittäjinä.

 

Loppukierrosta varten pajan vetäjä voi myös halutessaan hankkia mieleisensä tunnekorttipakan, jonka avulla oman tuntemuksen ilmaisu on yleensä paljon helpompaa.

Rauhallisten, valoisten tilojen lisäksi olennaisimmat sarjakuvapajassa tarvittavat välineet ovat laadukkaat piirustuspaperit sekä erilaiset kynät ja tussit.
6. Ohjaajat ja Ryhmä

Sarjakuvapajaa voi ohjata sekä yhdellä että kahdella ohjaajalla. Yksikin ohjaaja pärjää hyvin jopa suuren ryhmän kanssa, sillä piirtämistä ei tarvitse opettaa kädestä pitäen.

 

Ohjaajan on kuitenkin suositeltavaa välillä kierrellä osallistujien parissa varmistamassa, että kaikki ovat päässeet vauhtiin. Tarvittaessa hän voi tarjota vinkkejä inspiraation puutteesta kärsiville.

 

Ideaalinen ryhmäkoko sarjakuvapajalle on 6–8 henkeä. Tällä osallistujamäärällä mahdollistetaan ryhmän intiimiys ja matalan kynnyksen keskustelu. Lisäksi ohjaaja pystyy huomioimaan ryhmäläiset henkilökohtaisesti.

 

Ohjaajalta vaaditaan innostusta ja harrastuneisuutta sarjakuvan parissa. Ohjaajan olisi hyvä tuntea sarjakuvan kerrontakeinojen perusteet ja sarjakuvan suurimmat klassikkoteokset – erityisesti omaelämäkerrallisen sarjakuvan alalla. Mitä enemmän erilaisia sarjakuvaesimerkkejä tuntee, sitä helpompi niitä on esitellä myös ryhmälle. Ja mitä paremmin tuntee sarjakuvan kerrontakeinot, sitä helpompi on opastaa, mitä kaikkea niillä voi tehdä.

Lisäksi ohjaajalla tulisi olla välitön ote, osaamista vuorovaikutussuhteen luomisessa ja ylläpitämisessä sekä omakohtaista kokemusta sarjakuvan piirtämisessä.

Ennen kuin aloittaa sarjakuvapajojen vetämisen, kannattaa tutustua vähintäänkin Scott McCloudin teokseen Sarjakuva – näkymätön taide (1994), joka on sarjakuvakerronnan perusteos – ja itsekin sarjakuva.

 

Muista, ettei ohjaaja ei ole terapeutti.
Mikäli työpajassa on käsitelty sensitiivisiä aiheita, ohjaajan on syytä olla tarkkana, josko joku ryhmäläisistä haluaa keskustella asiasta kahden kesken.

 

Ohjaaja ei ole terapeutti, vaikka jotkin materiaalipankissa kuvatuista tehtävänannoista voivat olla tekijälle terapeuttisia. Ne voivat samalla avata mielestä muistoja tai käsittelemättömiä tunteita, mikä ohjaajan on syytä ottaa huomioon pohtiessaan ryhmälle sopivia tehtävänantoja.

 

Jos ryhmäläinen kokee voimakkaita tunteita tai tehtävänanto on nostanut jonkin trauman pintaan, ohjaajan on syytä ohjata ryhmäläinen eteenpäin ammattilaisen, tarpeen vaatiessa esimerkiksi psykologin puheille.

Sarjakuvapajan ohjaajan tulisi olla aiheestaan innostunut ja hänellä olisi hyvä olla harrastuneisuutta alan parissa. Mitä paremmin tuntee sarjakuvan kerrontakeinot, sitä helpompi on opastaa, mitä kaikkea niillä voi tehdä.

 

On myös muistettava, ettei ohjaaja ole terapeutti!
7. Työkalupakki & Materiaalipankki
Pajoissa tuotettua

Työpajoissa tehtyjä sarjakuvia

Hankkeen sarjakuvablogi

– Sarjakuva-videoteos

 

Työpajasta kirjoitettua

– Supersankarit

– Minun jälkeni maailmassa

Sarjakuvablogeja

– En vaan osaa! Sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi kertoo arjestaan ja parisuhdeongelmistaan.

– Hulluussarjakuvia. Tositarinoita hulluudesta. Viivi Rintanen piirtää ihmisten jakamista mielenterveyskokemuksista hulluussarjakuvia.

– Maailmaan piirretty. Näkymättömät-hankkeen sarjakuvatyöpajojen tuotoksia, ajatuksia ja nuorten elämän näkyväksi tekemistä.

– Mitä nyt taas. Alkoholistien aikuisen lapsen tarinoita~, sarjakuvablogi, joka näyttää tunteita ja kertoo faktoja.

– Rikki – taidetta mielenterveydestä.

– Ruudun takaa. Tiitun loki. Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalon sarjakuvablogi, joka kuvaa mm. hänen selviytymistään aivoverenvuodosta.

– Sairauksia ja sarjakuvia. Karvaisen hoitajan blogi sairauden kuvaamisesta sarjakuvissa. Blogi esittelee sarjakuvia, jotka käsittelevät erilaisia sairauksia. Ei valitettavasti enää päivity.

– Surkuhupaisaa. Maiju Lahden sarjakuvablogi, jossa hän käsittelee muun muassa traumataustaa ja masennusta.

– Susi sorakuopassa. Wolf Kankareen blogi masennuksesta ja sukupuolenkorjausprosessista.